Keltaisessa letkassa kohti Pariisia!

Monet jäivät varmasti miettimään maaliskuisen blogikirjoituksen jälkeen, että miten ihmeessä juoksufanaatikkko on käännytetty uuden äärellä olevaksi alkeispyöräilijäksi. Blogi on toistaiseksi säästynyt pyöräinvaasiolta, mutta kevään ja kesän aikana pinkki juoksuhehkutus tulee osittain korvautumaan keltaiselle pyöräilyhuumalla.

Team Rynkeby on pohjoismainen suuri hyväntekeväisyysprojekti, jonka juuret juontavat vuoteen 2002. Tuolloin 11 tanskalaista harrastelijapyöräilijää päättivät lähteä katsomaan Tour de Francea ja matkaa varten he saivat hankittua muutaman sponsorin. Yksi matkan sponsoreista oli Rynkeby Foods. Matkan jälkeen reissussa käyttämättä jääneet lahjoitusvarat luovutettiin lastensairaalalle ja kauniista eleestä tuli vuosittainen perinne. Team Rynkeby oli syntynyt. 

15 vuodessa projekti on kasvanut 1700 pyöräilijän suuruiseksi mammutiksi ja meitä on mukana 44 joukkuetta Tanskasta, Ruotsista, Norjasta, Suomesta, Islannista ja Färsaarilta. Lisäksi joukkueiden mukaan Pariisiin lähtee 450 avustajan joukko.  

Team Rynkeby Helsinki 2017 ensimmäisellä yhteislenkillä

Suomesta mukana on tänä vuonna kuusi joukkuetta: Helsinki, Espoo, Tampere, Turku, Jyväskylä ja Oulu. Itse poljen ensimmäistä kertaa Helsingin tiimissä. Vuoden kestävän projektin aikana keräämme rahaa Sylvalle ja Aamusäätiölle. Sylva on Syöpäsairaiden lasten ja nuorten yhdistys, jonka tavoite on tukea syöpään sairastuneita lapsia ja heidän perheitään. Sylva tukee, neuvoo, kouluttaa ja tarvittaessa jopa auttaa asunnon hankinnassa, jotta potilaiden hoidot vierailla paikkakunnilla onnistuvat mahdollisimman sujuvasti. Kolmannes kerätyistä varoista ohjataan suoraan Aamusäätiölle ja sitä kautta edelleen suoraan syövän tutkimukseen ja hoitojen kehittämiseen.

Hakemusta kirjoittaessani mietin pitkään, miksi haluan lähteä projektiin mukaan. Lähipiirini lapset ovat onneksi säästyneet syövältä. Team Rynkeby oli minulle jo vuosien ajalta tuttu nimi, johon olin törmännyt muun muassa blogeissa ja Instagramissa. Isoimman sysäyksen minulle antoi kesäkuinen kohtaaminen yhden asiakkaani kanssa. Asiakas oli mukana viime vuoden Team Rynkebyssä ja lyhyen vastaanoton aikana hänestä välittyi niin täydellinen into ja energinen iloisuus projektia kohtaan, että hän puolivahingossa sai minutkin liekkeihin ajatuksesta hakea mukaan seuraavan vuoden tiimiin. Pian kohtaamisen jälkeen lähdin Alpeille ja siellä sain ajatukselle vahvistusta. Ymmärsin, että olen kestävä ja parhaimmillani useita päiviä kestävissä peruskestävyysnylkytyksissä. Vuorilla vauhti vain kasvoi päivä päivältä ja pisimmän lähes 50 kilometrin pituisen päiväetapin jälkeen askel oli edelleen kevyt ja iloinen. Riisuin materialismin ja heitin mielen ohuet ajatusrakennelmat roskakoriin. Ja lievästi elämyshakuisena tapauksena ajatus vuodenkestoisesta varsin fyysisestä projektista koukutti suunnattomasti. Viimeisen silauksen hakemukselle antoi ex-rynkebyläisen Jukan tsemppaus ja ”joko hakemus on jätetty” –muistutukset. Kiitos, Jukka!

Täältä alkoi minun matkani kohti Pariisia elokuussa: TR-infotilaisuus Ruoholahdessa. Mukana Espoon tiimiläisiä. 

Pyöräilijänä olen kokematon, mutta olen projektissa oppimassa uusia taitoja niin pyöräilyn kuin hyväntekeväisyystyön parissa. Kokemattomuudestani en ole ottanut paineita: viime vuonna mukana oli tiimiläisiä, jotka eivät olleet pyöräilleet koskaan maantiepyörällä. Itselläni takana on kaksi kesää maantiepyörän selässä ja viisi vuotta täysin fanaattista spinningharrastusta, jolloin oli ihan perusteltua polkea neljä tuntia spinningiä putkeen. Ihania olivat kesät, jolloin kutsuimme toisiamme treenikaverini kanssa Ms Hincapieksi ja Ms Armstrongiksi. Olen kokenut pyöräilyn koukuttavuuden jo aikaisemminkin. Nyt rakkautta lämmitellään uudelleen kokoluokkaa isommassa mittakaavassa. Edessä on matka Helsingistä Travemünden kautta Pariisin ja matkalla ehdimme tehdä tuttavuutta niin Saksan sivutuulien kuin Belgian mäkienkin kanssa.

7 kk hakemuksen kirjoittamisesta hain Beben (eli Baby-Bianchin) kotiin Velo&Oxygenilta

Mitä Team Rynkeby vaatii? Ennen kaikkea projekti kysyy sitoutumista. Meillä on yhteistreenejä kahdesti viikossa. Talvikaudella poljimme tiistaisin hapokkaita tykityksiä Lauttasaaren liikuntakeskuksessa: 60-120 minuuttia spinningiä, kadenssit kaikkea 40-160 välillä ja kyllä siellä on viimeisissä vedoissa anaerobiset kynnykset olivat paperia. Itselleni tiukkojen spinningtuntien mahduttaminen kalenteriin oli haasteellista, koska keskiviikot oli varattu  laatuajalle Myllyn 200 metrin juoksurataa kiertäen ja kaksi tehoharjoitusta peräkkäisinä päivinä ei jätä käteen kuin mustan pekan. Viikonloppuisin kävelimme tai spinnailimme kolmen tunnin peruskestävyystreenejä. Lisäksi ohjelmassa on ollut tiimi-iltoja, ryhmäajokoulutusilta, kaksi ihanan haastavaa treeni-iltapäivä Training For Warriors –salilla ja osallistuminen kansainväliseen lasten syövän päivään. Parhaimpina härkäviikkoina ohjelmaa on ollut viitenä päivänä viikossa. Päälle tulevat vielä mesessä viestittelyt, jotta tulevat tapahtumat onnistuvat suunnitellusti, ajopaidassa on sponsorilogoja, huolto pelaa ja Facebook-sivu päivittyy. Projektiin ei kannata lähteä mukaan, jos ajatuksena on päästä polkemaan kiva pyöräreissu Pariisiin.

Tätä tämä talvi oli: kahdessa kuukaudessa 46 tuntia wattbikehäkkiä ja päälle 20 tuntia spinningiä 

Viikon pyöräilyrutistus ja 200 km päivämatkat vaativat vankan peruskestävyyspohjan ja pyöräilyyn pätevät samat lainalaisuudetkin kuin juoksuun: juoksijaksi tullaan juoksemalla ja pyöräilijäksi satulan selässä istuen ja pyörittämällä kampea tunnista toiseen. Sivulauseessa heitetyn porkkanan ansiosta juoksu jäi  ruman ankanpoikasen asemaan jo talvella ja pääasiassa treenit olivat jo talvella spinningiä ja wattbiken hinkkaamista. Juoksussa määrä korvasi laadun ja ihan puskista tämä täysin harkitsematon ja hatusta vedetty treenikonsepti toi hyvää lentoa myös juoksuun. Myönnän, että olin henkisestikin sopivan avoin uusille haasteille -  juoksun kanssa kärsin joulukuussa pienoisesta taisteluväsymyksestä ja oli suorastaan helpottavaa suunnata ajatukset aivan uuteen tavoitteeseen. 15 tunnin treeniviikot eivät siis ole olleet vastentahtoista puurtamista vaan aidosti inspiroivaa tekemistä, joka on muistuttanut minua 15 vuoden takaisista hetkistä, jolloin todella koukkuunnuin endorfiineihin.

Kyllä ulkolenkit maistuvat, vaikka välillä on tullut räntää päin naamaa! Porvoossa paistoi onneksi aurinko :)

Maaliskuun lopulla wattbikehäkin ovi sulkeutui tämän treenikauden osalta ja voi sitä iloa, kun sain alle ensin cyclon ja pari viikkoa myöhemmin palmusunnuntain kunniaksi keltaisen Bianchin! Tällä hetkellä tiimin kanssa treenataan kahdesti viikossa torstaisin ja sunnuntaisin ja vapaaehtoisia yhteislenkkejä on tarjolla viikottain. Juoksussa tavoitteena on pitää askel siinä kuosissa, että kavereille luvatut 1:40-1:45 jänistelyt puolikkailla tuntuvat vielä mukavalta puuhalta. Mietitään sitten syksyllä uusia juoksujäyniä!

Jauhaa jauhaa,

Laura <3

Uusissa ajovaatteissa 8 kk hakemuksen kirjoittamisen jälkeen!