Run NYC! Expokuulumisia ja aurinkoisia aamulenkkejä

Kävin sunnuntaina aamulenkillä Manhattanilla. Matkana puolimaraton ja kotiintuomisina uudenkarhea puolikkaan ennätys. Samalla reissulla juoksin melkein kympin ja vitosen ennätyksetkin uusiksi, mutta jäipä kevään ja kesän kisoihin pientä porkkanaa.

Matkani Manhattanille alkoi jo joulukuussa, jolloin sain tietää saaneeni arvonnassa osallistumisoikeuden maaliskuussa juostavalle Manhattanin puolikkaalle. Viimevuotinen Brooklynin puolikas oli huikea kokemus, vaikka en saanutkaan kisasta tavoittelemaani paikkaan New Yorkin maratonille. Oli siis pakko laittaa tuoretta matoa koukkuun ja lähteä uudelleen rapakon taakse metsästämään paikkaa auringossa. NYRR:n kisakoneisto toimii kuin se kuuluisa junan vessa ja kisoja on ilo juosta, joten tehtävä ei ollut mitenkään vastenmielinen. Kauden tähtäimessä jälleen vanha, tuttu ja vähän kuluneeksi levyksi muuttunut 1:34 alitus. Se lopputulos takaisi paikan New Yorkin maratonille, jonne en muuten tänäkään vuonna onnistunut saamaan paikkaa arvonnan kautta.

Expoilua

Tuli joulukuu. Ehdin treenata noin viikon tavoitteellisesti puolimaratonia varten. Sitten kuvioihin astui pyöräily. Treenimäärät melkein tuplaantuivat samalla, kun viikottaiset juoksumäärät romahtivat 20-30 viikkokilometrin tasoon. Määrähäröily oli joko pyöräilyä tai hiihtoa ja juoksussa jouduin keskittymään pakostakin laatuun. Vetotreenit ja vauhtikestävyystreenit kulkivat oikeasti kovaa juosten. En kuitenkaan luottanut, että jalat kestäisivät puolitoistatuntisen asfaltti-iskutussession – voimantuotto pyöräilyssä ja hiihdossa ovat eri planeetalta. Niin, juoksijaksi tullaan juoksemalla...

 

Miami vibes

Stella-myrskystä ja lentoalan lakoista huolimatta istuin viikko sitten Miamin koneessa ja totesin, että kai tässä sitten on lähdettävä matkaan. Miamin kahden päivän lomaan orientoivan vaiheen jälkeen jatkoin matkaani New Yorkiin, jossa tapasin loput Team Finlandista eli Ninan ja Lauran. Ninan kanssa olimme Brooklynissa viime vuonna ja tänä vuonna onnistuimme saamaan molemmat puolikkaan arvonnassa paikan kisaan. Nelivuotisessa arvontahistoriassani kyseinen onnenpotku oli ensimmäinen laatuaan! Kaikki muut kisa-arvonnat ovat päätyneet enemmän tai vähemmän karvaaseen pettymykseen. Lauran houkuttelemiseksi reissuun ei tarvittu kovinkaan isoa yritystä. Totta kai vakavasti otettavilla juoksijoilla pitää olla oma huoltotiimi mukana.

Stella kävi kylässä - lumisessa Central Parkissa aamulenkillä

Saavuimme New Yorkiin kaksi päivää ennen starttia mikä jätti sopivasti aikaa tottua aikaeroon ja talvisiin olosuhteisiin ja toisaalta aikaa oli ihan liikaa talsia jalat puuduksiin Lululemonilla, Sweaty Bettyllä, Raphalla, Niketownissa ja New Balancella. Perjantai oli huikaisevan kaunis talvipäivä – hassua, että näistä aurinkoisista ja kirpsakoista talvipäivistä nauttiakseen piti matkustaa Manhattanille saakka. Höntsäilimme kevyen verkkalenkin tuulisenkoleassa Central Parkissa ja kävimme testaamassa kisareitin pahimman nousun puiston pohjoispäässä eli Harlem Hillin. Olihan mäessä tunkattavaa: 26 nousumetriä 4.4% nousukulmalla. 

Talvipäivän kauneutta

Juoksin lyhyen kymmenminuuttisen kiihtyvän vauhtikestävyysvedon ja loppuun neliminuuttisen kisavauhtisen rykäisyn juuri mäkisimmällä reitin osuudella ja pieni epätoivo kävi kurkistamassa korvien välissä: reitti ei voi olla näin raskas! Onneksi viimeistelyveto nasahti loivaan alamäkeen 4:10/km keskivauhtia. Ehkä tästä lennokkaasta iloittelusta jalkani alkoivat uskoa harrastelijajuoksijan elämää suurempaan kisaan.

Viimeiset vedot ennen kisapäivää

Aamulenkin ja lounaan jälkeen suuntasimme tietenkin kisaexpoon. Ja hyvää kannatti todellakin odottaa! Expo ei ollut suunnattoman iso, mutta sieltä löytyi kaikki oleellinen: kisanumero, kisapaita ja kompakti New Balancen  kisamyymälä. Parhaat palat olivat kuitenkin vielä edessä. Odottelimme Lauran kanssa vuoroamme kuvauspisteelle, kun spottasimme lupaavankuuloisen kyltin: Meet & Greet with Meb! Yeah, mojitoaiheisten kisaturistikuvien jälkeen oli aika hakea mojova annos juoksuinspiraatiota Meb Keflezighilta. Yhteiskuva, tsemppitoivotuksen kisanumeroon ja pikainen päivittely Helsingin sateisista MM-kisoista vuonna 2005. Somekaksikon heiluessa ympäri expoa Nina kävi kuuntelemassa NYRR:n valmentajien reittiesittelyn. Itse olin juoksunkin osalta ihan turistimoodissa liikkeellä ja heiluin kameran edessä ja takana. Minulle riitti major take home point tiivistettynä: ensimmäistä mäkeä eli Cat Hillia ei kannata tykittää urku auki. Parituntisen expohäröilyn jälkeen olimme Lauran kanssa onnellisesti ylikierroksilla – vaikean alkuviikon jälkeen aikuisten (?) naisten hulluttelu oli juuri sitä mitä tarvitsin. Jätin aivot expon narikkaan.

Lauantai oli kaikkea muuta muin kirpsakka ja aurinkoinen. Itätuuli puhalsi kylmästi ja taivaalta tuli kaikkea veden ja rännän väliltä. Aamulenkiksi juoksimme lyhyen hilpaisun Strawberry Fieldsille. Päivä oli muuten ylimääräisen rasituksen minimoimista kaupungissa, jossa olisi ollut niin helppo kävellä 30 000 askelta ihan vain huvikseen. Perjantain aamulenkeistä, exposeikkailuista ja Union Squarella pyörimisestä askeleita kertyi yli 37 000... Iltapäivällä suuntasimme Lauran kanssa Sohoon ja Nina jäi viettämään laatuaikaa Netflixin kanssa. Pikaisen visuaalisen otannan jälkeen Keskuspuistossa olin tullut siihen tulokseen, että Rapha on pyöräilijöiden Lululemon. Odotetusta galluptuloksesta inspiroituneena kävin jättämässä sievoisen summan Sohon liikkeeseen. Kuka olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että olisin ostamassa itselleni pyöräilylippistä... Sportfashionistan aivot ovat lopullisesti pehmenneet. 

Dresscode: pink and black only

Seuraavan päivän juoksumuodin kävin vielä päivittämässä Broadwayn H&M:lla ja hyppäsin parin korttelin matkalla yltiömuodikkaasta Raphasta ruotsalaiseen alelaariin. Ostoskriteereitä oli kaksi: asun piti olla halpa ja lämmin. 30 dollarin asukokonaisuus täydensi kisasuunnitelman. Ylisuuri huppari ja verkkahousut kassissa oli aika suunnata kohti New Yorkin kotia. Illalla paljon vettä, sopivasti ruokaa ja untenmailla olin jo ennen iltakymmentä.

Seuraavassa kirjoituksessa varsinainen kisaraportti, joka on oikeasti hyvä. Stay tuned!

-Laura