Saturday Speed Series: Hämeenlinnan kaupunkimaraton 10K

Heinä-elokuun vaihteessa saan viettää lauantait juoksukisojen merkeissä. Kesän kisakausi starttasi viikko sitten Hämeenlinnan kauniilla kaupunkimaratonilla, jolla en todellakaan juossut maratonia vaan rennomman kympin kisan. Eilen kesäkirmailut jatkuivat Hietsussa Helsinki Twilightissa ja viikon päästä edessä on pöhinää Sonera Stadiumilla Helsinki Street Runilla.

Hämeenlinna kisa tipahti eteeni takavasemmalta. Kiinnostuin kisasta jo viime vuonna Run For Goodin kautta, mutta Sibeliuksen juhlavuotena kirmailin Hämeen sijasta Lapin tuntureilla Levi Trail Runilla ja Pyhän tunturimaratonilla. Berliinin lähestyvän maratonin vuoksi vallaton kurvailu Lapin polkukisoissa on toistaiseksi jäähyllä. Laura pyysi minua Hämenlinnaan kaveriksi ja sekunnin miettimisen jälkeen olin messissä. Lauantaitreeniksi maravauhtinen kymppi sopi loistavasti, joten tossut kassiin ja menoksi!

Lauran kanssa Hämeenlinnassa

Perjantain kevyt verkkalenkki jäi tekemättä äkillisen shoppailuinspiraation vuoksi. Olo oli lauantaiaamuna hieman juminen ja kävin juoksemassa kevyen puolen tunnin aamulenkin Uutelassa. Aurinko killiti siniseltä taivaalta ja päivästä oli tulossa helteinen.

Aamulenkkimaisemaa

Työkaverini Paula haki minut kyytiin ja sain nauttia luksuskyydistä Hämeenlinnaan. Päivä oli hieno startti meidän ”Road to Berlin” –matkalle! Olimme kisapaikalla jo kaksi tuntia ennen starttia, jotta ehdin hoitaa jälki-ilmoittautumisen. Kaimanikin ilmaantui paikalle ja pakollisten kamerasulkeisten jälkeen suuntasimme verkkalenkille. Meno oli perinteiseen tapaan hermostuneen väsynyttä ja jotenkin onnistuimme toikkaroimaan ensimmäiset sadat metrit ylämäkeen - Team Urpo ja Turpo olivat jälleen vauhdissa ”täysillä päin ja paareilla ulos” -teemalla. Verkkailimme vain vartin verran, koska keli oli hiostavan lämmin. Toiveikkaina yritimme kutsua taivaanrantaan ilmaantuneita sadepilviä luoksemme.

Kaurialan kenttä

Berliinin pinkistä kolmikosta kaksi paikalla!

Hetki ennen starttia taivas menikin pilveen ja kuumuus helpotti pari pykälää. Kympin juoksijat starttasivat 20 minuuttia ennen puolimaratoonareita ja täyden matkan juoksijoita. Itselläni ohjelmassa oli maratonvauhtinen treeni ja optimistisesti asetin nopeusrajoittimen 4:45/km vauhtiin. Kaksi ensimmäistä kilometriä olivat rentoa laskettelua Kaurialan kentältä kohti moottoritietä ja Vanajaveden rantoja. Sain muutamasta alkumatkan yli-innokkaasta kanssajuoksijasta sopivaa vetoapua. Kärki lähti rynnimään hurjaa vauhtia ja hetkessä Laura oli jo pari sataa metriä minua edellä.

Kympin lähdössä

Maltoin mieleni ja alusta lähtien sain juostua todella tasaisia kilometrejä. Meno oli kevyttä helppojuoksuisella asfaltilla ja vihdoinkin pää ja jalat tuntuivat olevan suunnilleen samaan aikaan lenkillä. Juoksu tuntui jopa varovaisen vahvalta! Puolimatkaan asti meno oli todella rentoa, mutta sen jälkeen kuumuus alkoi suitsia herkimpiä menohaluja. Onneksi edessä oli sadan metrin välein sopivia selkiä  ja sain omaan treeniin kaivattua lisäpuhtia taka-ajon tiimellyksestä. Reitti kulki useita kilometrejä pitkin rantaviivaa  ja Vanajaveden rannalla maisemat olivat todella kauniit. Submaksimaalisen juoksun aikana ehdin jopa nautiskella rauhoittavasta järvimaisemasta. Meno oli sen verran hyvää, etten sentään viitsinyt pysähtyä valokuvailemaaan kesken kisan. Kiitin onneani, että juoksimme maratoninreittiä pitkin ja bonuksena kympin reitillä oli kaksi huoltopistettä, joiden sienet ja vesimukit olivat pelastus keskellä hiostavaa kesää.

Hämeen linnan pihassakin ehdimme pyörähtää ennen kuin aloitimme loivan nousun kohti Kaurialan kenttää. Edessäni juoksi tasaisesti pari sekuntia nopeampi kilsoja kellottava herra ja sain hänen selästä hyvän tsempparin. Pari ylämäennyppylää yritti hidastaa menoa, mutta Alppi-tunkkailujen jälkeen mäet eivät ole turhaan hapottaneet jaloissa. Eilen tosin jouduin ottamaan mittaa Paciuksenkadun mäentöppyrästä pariinkin otteekseen ja ääni on muuttunut kellossa – Helsinki Twilight oli erittäin enteellinen nimi eiliselle juoksulle. Hämeenlinnassa loivaa nousua riittiä loppusuoralle saakka ja pilviä nostattava tuuli tuntui puhaltavan jatkuvasti vastaisena. Tulkitsin tämän ilmiselväksi huonon kunnon merkiksi.

Kohti maalia!

Loppusuora oli yksi parhaimpia. Laura oli juossut naisten sarjan kakkoseksi ja palkintojenjako oli juuri alkamassa, kun kevyesti kiristäen spurttasin loppusuoralle. Sain palkintokorokkeelta äänekkäät kannustukset ja kurvasin maalilinjan jälkeen välittömästi paparazzin rooliin. Mitalienjakana häärännyt ihana pikkutyttö sai kipittää perässäni Crocsit vilkkuen. Maalihuollossa nopeasti nestettä kehoon – tosin hullut ampiaiset olivat valloittaneet puolet urheilujuomamukeista, mutta onneksi nestetankkaus hoitui ilman ylimääräisiä pistäviä proteiinilisiä. 

Lyhyen kamerasekoilun jälkeen suuntasimme Lauran kanssa loppuverkkailemaan ja suunnittelemaan tulevan kahden viikon treenikuvioita, jonka odotettu huipentuma on vuoden ensimmäinen vesijuoksutreeni Uimastadikalla. Viimeisesä lauseessa on aistittavissa hienojakoista sarkasmia ja todennäköisesti kerta jää jälleen vuoden ainokaiseksi.

Verkkailujen jälkeen kävimme syömässä osallistumiseen kuuluvan lounaan. Järjestäjille iso kiitos, että lihakeiton lisäksi tarjolla oli myös kasviskeittoa! Hyvin tankanneina siirryimme kisakatsomoon odottamaan puolimaratonin kärkeä. Odotetusti Paula tuli maaliin naisten sarjan ykkösenä, vaikka puolikkaan alle oli juostuna jo kympin lenkki... Ihmenainen!

Kisan kakkosen ja seiska

Tästä maratreenit jatkuvat ensi viikolla Eliittiryhmän treeneillä ja lauantaina on edessä tiukempi 17 km maravauhtinen rutistus Helsinki Street Runilla. Hyvin menee, mutta menköön!   

Kiitän Hämeenlinnan kaupunkimaratonia mahdollisuudesta osallistua juoksukisaan, Osallistumisen sain blogin kautta :)