Yhdessä yössä introvertista ekstrovertiksi – somejuoksijan sosiaalinen treeniviikkopläjäys
Viime viikon sunnuntainen yhteislenkki energisten
juoksijakavereiden Karoliinan ja Katrin kanssa pysäytti vaatimatonta
juoksijanuraani uhkaavan syöksykierteen. Lenkki tarjosi ilmaista vertaistukea,
huikeita lenkkimaisemia ja iloisen kikatuksen säestämää häröilyä kameran
edessä. Palasin elävien juoksijoiden kirjoihin. Edellisessä juoksumotivaatiota
käsittelevässä blogikirjoituksessa kristallisoitui 16 kilometrin aikana
oivaltamani asiat. Uuden viikon tavoitteena olikin löytää Alexanderplatzilla
juoksutossujen mukana roskiin lentänyt treenimotivaatio. Tässä silmäys ex
tempore –ekstrovertin treenipäiväkirjaan!
Maanantai
Viikonlopun keulimisten jälkeen oli syytä palautella.
Valmentajan palaute viikonlopun toikkaroinneista kuumotti vieläkin korvissa.
Töiden jälkeen kevyt iltalenkki auringonlaskua ihaillen.
Rauhallinen iltalenkki rauhallisessa maisemassa |
Tiistai
Miten tämä voikin taas olla niin vaikeaa? Ohjelmassa lyhyt
vauhtileikittely, mutta minulla ei ole mitään intoa lähteä lenkille vahtaamaan
vauhteja, sykkeitä ja minuutteja. Viisi minuuttia 155 sykkeellä? Ei minulla riitä
kärsivällisyys pilkuntarkkaan lenkkeilyyn. Asfaltin sijaan lähdin
joogasalille metsästämään uuden katoamistempun tehnyttä motivaatiotani. 75 minuuttia
joogavenyttelyä ja samaan rahaan Fatiman lempeäntiukkaa jäkätystä,
rautalangasta vääntämistä ja maailman parasta motivaatiopuhetta. She’s Mrs Pep
Talk – if you can take the heat <3 Jalat olivat jo valmiiksi tukossa ja vahvan
mutta notkea kehon metsästäminen otti kolme kertaa tavallista enemmän voimille.
Ajatus vauhtikestävyyslenkistä tuntui utopistiselta. Kurvasin Plantageniin ja
päädyin kuokkimaan parvekekukat kevätkuosiin.
Illaksi suuntasin Kaivopuistoon. Somejuoksija oli Barcelonan
matkallaan onnistunut sutaisemaan Instajuoksukuvaan oikeat hashtagit ja
muutaman muun onnekkaan juoksijan kanssa pääsin osallistumaan Vitamin Wellin
järjestämään juoksukouluun. Berliinin jälkeen olinkin tukiopetuksen tarpeessa.
Koutsina tsemppasi Runner’s High’sta tuttu kersantti-Carita, joten pääsimme
treenien lomassa purkamaan molemmilta penkin alle menneen kisan tuntoja. Superkevyt hölkkäverryttely
teki todella hyvää tukkoisille lihaksille ja verkkaa jatkoimme
monipuolisilla koordinaatio- ja liikkuvuustreeneillä. Päivän teemana oli
ylämäkijuoksu ja spurttailimme Kaivopuiston tähtitorninmäkeä viidesti ylös.
Itse sluibailin ja vaihdoin yhden vedon pitkään palautukseen ja kameran kanssa
leikkimiseen. Kevyt treeni teki jaloille todella hyvää – tai sitten Vitamin
Well –treenijuomat ovat todella ihmeainetta – ja illalla jaloissa oli
tutunkepeä fiilis.
Keisarinnan uudet pirtsakat kevätvaatteet |
Kevyin koivin jatkoin matkaani vielä keskustaan Galleria Esplanadille, jossa vietettiin upean ja rohkean ystäväni Asta Laurilan Lavli Living Room –konseptiliikkeen avajaisia. Jouduin juoksemaan treeneistä suoraan korkkareiden ja kuohuviinin keskelle, mutta en missään nimessä halunnut jättää avajaisiltaa väliin. Lavli Living Room tuntui heti toiselta kodilta ja ensivaikutelmani liikkeestä oli pöllämystynyt WAU! Myynnissä on yhden suosikkibrändini Lorna Janen vaatteita ja lisäksi liikkeessä järjestetään päivittäin ohjattuja liikuntatunteja. Sisustus oli aivan huikaisevan hieno. Leuka loksahtaneena kiertelin ympäri vaatetankoja, ihastelin Reetta Hiltusen taidetta ja hullaannuin kauniista yksityiskohdista, joista vaikuttavimmat olivat MIO Galleryn jättikokoiset pionit. Mielessäni istutin jo yhden pinkin pionin olohuoneeni nurkkaan. Juoksutreenien jälkeen hikinen sportfashionista ei kehdannut sovittaa uusia sportti-ihanuuksia, joten joudun odottamaan vielä muutaman päivän. You really Rock Your Dreams, Asta!
Upea Asta! |
Keskiviikko
Tiistai-ilta kevensi askeliani sekä fyysisesti että
henkisesti. Juoksin eilispäivänä tekemättä jääneen lyhyen vauhtileikittelyn aamulenkkinä
ennen töihin lähtöä.
Keskiviikon kevennyksenä töissä oli iltapäivästä yllättävän hiljaista, joten mieli täynnä iloista energiaa suuntasin illalla Forumin Intersportille. HCR Street Teamin jäsenenä minulla on ollut ilo ja kunnia luotsata HCR yhteislenkkejä maalis-huhtikuussa. Olemme lenkkeilleet upeassa auringonlaskussa pitkin merenrantoja ja kaksi viikkoa sitten tuuttasimme Paciuksenkadulla tiukan setin kaksiminuuttisia ylämäkivetoja. Ilta oli kaunis, joten suuntasimme jälleen meren äärelle ja kepeään tahtiin hölkkäilimme uuden HCR reitin 2 km – 9 km väliltä. Maisemat olivat upeat varsinkin Hietsun hoodeilla!
Huomenta, Helsinki! |
Keskiviikon kevennyksenä töissä oli iltapäivästä yllättävän hiljaista, joten mieli täynnä iloista energiaa suuntasin illalla Forumin Intersportille. HCR Street Teamin jäsenenä minulla on ollut ilo ja kunnia luotsata HCR yhteislenkkejä maalis-huhtikuussa. Olemme lenkkeilleet upeassa auringonlaskussa pitkin merenrantoja ja kaksi viikkoa sitten tuuttasimme Paciuksenkadulla tiukan setin kaksiminuuttisia ylämäkivetoja. Ilta oli kaunis, joten suuntasimme jälleen meren äärelle ja kepeään tahtiin hölkkäilimme uuden HCR reitin 2 km – 9 km väliltä. Maisemat olivat upeat varsinkin Hietsun hoodeilla!
Mikä jengi, mikä sää! |
Torstai
Jalat kaipasivat jälleen jotain muuta aerobista kuin
juoksua. Pyöräilin Itiksen Elixiaan ja takaisin ja Elixialla tsemppasin tiukan
puolituntisen Bootylicious-tunnin. Onneksi pahimmat syväkyykyt eivät kuuluneet
ohjelmaan, joten elättelin toiveita nopeasta palautumisesta. Ohjatun tunnin
jälkeen jatkoin treeniä vielä coreliikkeillä ja punnerruksilla ja päälle tein
rennot venyttelyt.
Torstai-illan upea auringonlasku |
Perjantai
Yllätyksekseni perjantai oli uusi maanantai ja töitä riitti
melkein kiireeksi asti. Työpäivän jälkeen ajelin Alppimentoreiden basecampiin
lyhyeen mentorointituokioon. Kartoitimme nopeasti missä mennään treenien osalta
ja mitkä osa-alueet vaativat eniten työtä. Punoimme metkoja treenisuunnitelmia
Brooklynin jälkeisille viikoille. Anna ja Janne ovat mentoreiden lisäksi
oivallisia terapeutteja ja sain taas purkaa motivaatiopulaista mieltäni. Päivä
päivältä olen kiitollisempi alppiprojektista ja ihanista ihmisistä, jotka olen
tavannut projektin ansiosta. Tsemppareina nämä kaverit ovat parasta A-luokkaa!
Lauantai
Alppikauriin täydellisten polkukenkien metsästys jatkui
lauantaina keväisessä Keskuspuistossa. Laiskan aamun päätteeksi suuntasin
treenivarusteilla lastatun autoni kohti Maunulan majaa, jossa järjestettiin
Partioaitan ja Salomonin polkujuoksutapahtuma. Heidikin ehti yhteislenkille
mukaan ja Elina oli tapahtumassa mukana Suunnon edustajana. Virallisena päivän
treeninä oli jälleen viilattua vauhtikestävyyttä. Löysin Salomonilta aivan supermahtavantäydelliset
S-Lab Sense Ultra –maastojuoksukengät, jotka olivat rakkautta ensi askeleella!
Päätin lähteä tunnin yhteislenkille testaamaan vastalöydettyä ihastusta.
Toiveikkaasti lyöttäydyin keskimmäiseen vauhtiryhmään ja ajattelin ottaa metsäkirmailut hyötyliikuntana. Vauhtia kuitenkin piisasi, että letkan häntäpäätä hirvitti, ja polut tuli kirmattua tukevasti vauhtikestävyysalueella. Ei tämäkään treenipäivä mennyt ihan putkeen... Mutta ne kengät! Täydellinen istuvuus, täydellinen pito. Vaimennus ei valittettavasti taida riittää tällä painoindeksillä ultramatkoille, mutta lyhyemmille polkupinkaisuille nämä kengät ovat loistavat. Epätoivoisesti yritin ostaa testiparin mukaani, mutta edustajat eivät heltyneet silmienräpsyttelyilleni.
Fast driving! kuva: Heidi Tainio |
Toiveikkaasti lyöttäydyin keskimmäiseen vauhtiryhmään ja ajattelin ottaa metsäkirmailut hyötyliikuntana. Vauhtia kuitenkin piisasi, että letkan häntäpäätä hirvitti, ja polut tuli kirmattua tukevasti vauhtikestävyysalueella. Ei tämäkään treenipäivä mennyt ihan putkeen... Mutta ne kengät! Täydellinen istuvuus, täydellinen pito. Vaimennus ei valittettavasti taida riittää tällä painoindeksillä ultramatkoille, mutta lyhyemmille polkupinkaisuille nämä kengät ovat loistavat. Epätoivoisesti yritin ostaa testiparin mukaani, mutta edustajat eivät heltyneet silmienräpsyttelyilleni.
Onko näitä pinkkinä? |
Täydellinen kenkäpäivä sai jatkoa vielä Stadiumin
juoksupäivässä, josta mukaan tarttuivat Adidaksen Bostonit. Kenkä ei turhaan
voittanut Juoksija-lehden kenkätestiä! Keveää ja rullaavaa menoa. Kaupan päälle Addu-shoppiluista nasahti vielä osallistumiskuponki Midnight Runille - kiitos Stadium!
Vauhti kiihtyi vielä Esport Bristolissa, jossa kävin heilumassa melkein vuoden tauon jälkeen afrotunnin. Nizzan tanssimatka on tänäkin vuonna ohjelmassa ja virallinen tanssitreenikausi alkoi tänään – vaikka se jäisikin tämän yhden afrotunnin mittaiseksi. Kiitos, Jukka <3
Vauhti kiihtyi vielä Esport Bristolissa, jossa kävin heilumassa melkein vuoden tauon jälkeen afrotunnin. Nizzan tanssimatka on tänäkin vuonna ohjelmassa ja virallinen tanssitreenikausi alkoi tänään – vaikka se jäisikin tämän yhden afrotunnin mittaiseksi. Kiitos, Jukka <3
Sunnuntai
Edellisviikonlopun revittelyjen jälkeen sain tyytyä reilun
tunnin palauttavaan pitkikseen. Aurinkoinen kevät oli ottanut menolipun
Siperiaan ja Heidin kanssa saimme hölkätä Seurasaarta ympäri kaatosateessa.
Mieliala koheni välittömästi Heidin kokkaamalla herkkubrunssilla. Lenkin
jälkeen olimme liian nälkäisiä ottaaksemme edustavampia ruokakuvia. Sosiaalisen treeniviikon päätteeksi oli hauska seurata somessa kavereiden juoksuseikkailuja
Hampurista Bostoniin.
Ystävän luona ruokittavana :) |
Kohtuullinen treeniviikko takana, vaikka harjoitukset eivät
ihan ohjelman mukaan menneetkään:
Ma PK palauttava 1:00 (8.8 km)
Ti ap. joogavenyttely 1.15 ip. Vitamin Well –juoksukoulu 1:05
(4.8 km)
Ke ap. Vauhtileikittely VK-vedoilla .50 (7.3 km) ip. HCR
yhteislenkki 1:00 (9.3 km)
To PK pyöräily .35 (12 km) + salitreeni .35 + venyttelyt
Pe LEPO
La ap. polkulenkki VK .55 (8.3 km) ip. Afro .55
Su PK palauttava 1:15 (11.2 km)
Juoksua yhteensä 50 km
Ensi viikolla on edessä paluu arkeen ja Runner’s High’n
eliittiryhmän treeneihin. Vauhdilla on tasan kolme vuorokautta aikaa tehdä
näyttävä paluu tai luvassa on todella kylmää kyytiä...
Treenisillisopassa uiskennellen,
Kommentit
Lähetä kommentti