My Rave Run
Runner’s Worldin jokaisen numeron alkusivuilla on koko
aukeaman kokoinen kuva juoksijasta, joka onnenpekkana lenkkeilee mitä
silmiähivelevimmissä maisemissa. Kuukausittain toistuvan juttusarjan nimi on
”Rave Run”. Nuo sanat kuvaavat täydellisesti omaa viikontakaista aamulenkkiäni
heräilevässä Nizzassa.
Rave Run! |
Alkuviikon täydellisen aurinkoiset aamut saivat
loppuviikosta väistyä hieman sateisempien versioiden tieltä. Perjantaina
heräsin kunnon aamulenkkeilijän tavoin jo puoli seitsemältä ja sain jopa
lenkkivaatteetkin päälle, mutta juuri kun olin suuntamassa lenkkarini Nizzan
kaduille, taivas repesi hetkellisesti. Lopulta pääsin matkaan vasta hieman
ennen yhdeksää, mutta pieni viivästys ei hillinnyt menomonoja.
Aamulenkkireitin suunnittelua |
Edellisenä päivänä olin innostunut pienelle
turistiseikkailulle kartan kanssa ja päivän seikkailuista inspiroituneena aloin
illalla tutkia alueen karttaa tarkemmin. Keskusta itäpuolelta löysin kartalta
kolme näköalapaikkaa ja juoksijan mieltä kuumottavia porraspätkiä. Aamusateen
tauottua suuntasin hotellista suorinta tietä Place Garibaldin kautta satamaan
ja sieltä jatkoin rannan sijaan kohti kukkuloita. Lyhyen kiipeämisen jälkeen
saavutin ensimmäiset etapin: Parc Castel de Deux Rois. Maisemat eivät olleet
mitkään tajunnanräjäyttäjät, joten jatkoin matkaa. Turistikartan avulla
onnistuin suunnistamaan itseni läheisten portaiden juurelle ja siitä alkoi
melkoinen steppitreeni. Nousumetrejä kertyi nopsasti lähes kaksi sataa. Juoksu
vaihtui kävelyksi.
Aamun steppitreeni |
Nousun loppupuolelta löysin ensimmäisen näköalatasanteen ja
näkymät kohti Nizzan keskustaa, satamaa ja Colline du Châteauta olivat aivan
huikeat. Hetken kameranrämppäilyn ja ihmettelyn jälkeen jatkoin tietä pitkin
nousuani. Kukkulan päältä löysin Fort du Mont Albanin vanhan linnoituksen ja
näkymät pitkin rannikkoa olivat suorastaan henkeäsalpaavan kauniit. Aurinko
pilkisteli pilvien lomasta, meri kimmelsi ja Cap Ferrat’n ja Villefranche-sur-Merin
kainalossa lahti hohti turkoosina.
Villefranche-sur-Mer |
Pieni seikkailija heräsi minussa eloon ja
halusin heti tietää mitä seuraavan kukkulan takana oli. Maltoin kuitenkin
mieleni ja pakotin itseni pysymään tunnin pituisessa lenkissä. Pakollisten unikkokuvien jälkeen
lähdin rullaamaan alamäkeen. Intuitiivisella suuntavaistolla löysin seuraavan
kukkulan Mont Boronin, jossa hiekkatie kiersi vanhan linnoituksen ja sitä
ympäroivän vallihaudan ympäri. Maisemat eivät olleet yhtä huikeat kuin Fort du Montilta,
mutta aamulenkissä matka olikin jälleen päämäärää tärkeämpi. Paluu kohti
keskustaa olikin melkoista jäkitystä alamäkeen ja portaita alaspäin köpöttäessä
en hirveästi päässyt rullailemaan ja nautiskelemaan miinusmerkkisistä
nousumetreistä.
Aamukahvilla :) |
Juoksu meni heittämällä omien suosikkilenkkieni kärkeen.
Yhtä mieleenpainuvia reittejä pääsin viimeksi juoksemaan heinäkuisella
Luxembourgin lomareissulla, jossa ravasin kaksi päivää jyrkkiä vuorenrinteitä
ylös-alas ja edes-takaisin. Ranskalaiselle aamulenkille kertyi pituutta 8.7 km ja
aikaa Nizzan kukkuloilla kulutin 1.15. Ja tämän lenkin aloitin siis aivan
Nizzan ytimestä. Suosittelen!
Viime vuonna sekosin Clervaux'n lenkkimaisemiin :) |
Keep on raving and running,
Laura <3
Kommentit
Lähetä kommentti