Mieletön treeniviikko!

Takana on yksi mahtavimmista treeniviikoista ikuisuuksiin. Euforinen, iloinen, rento, vähän melankolinenkin – näillä sanoilla voin kuvata viime viikon treenifiiliksiä. Onnistuneen treeniviikon reseptiin vaadittiin matka Turkuun, ripaus päivystysmaniaa, olympiahuumaa ja huippumusiikkia. Juoksu vaihtui kahtena päivänä tanssilla ja spinningillä, mutta hurmokselliset hetket tanssilattialla ja pyörän päällä korvasivat muutamat menetetyt juoksukilometrit.

Gymiä, maraklubin treenejä ja HC-päivystystä

Maanantai starttasi rennoissa tunnelmissa. Monday = Gymday = No work! Salilla juoksin kevyen juoksuverkan matolla ja sen jälkeen ohjelmassa olikin tiukkaakin tiukempaa settiä: PT-treenit. Treenien alussa jatkoimme tempauksen tekniikan harjoittelua ja sen jälkeen alkoi melkoinen kyykkyhelvetti. Etukyykkyä, valakyykkyä, askelkyykkyä tonninpainoinen tanko ojennetuilla käsivarsilla. Jalat olisivat jaksaneet, mutta juoksuharrastuksen myötä kuihtuneet kädet anoivat armoa. Yllättävä ja ei-toivottu helpotus treeniin tuli, kun vasen takareisi/lähentäjä alkoi krampata kesken askelkyykkyjen - edellispäivän pitkis vähän kolkutteli lihasmuistissa. Kyykkyfestarit loppuivat lyhyeen. Sen sijaan laktaatit etsittiin penkkipunnerruksista, leuanvedoista ja työnnöistä. Ei armoa! Jalkatreenin peruuntuminen harmitti ja tunnollisena treenajana olin itselleni jopa kiukkuinen, etten pystynyt suoriutumaan suunnitellusta harjoituksesta. 

Tiistaina oli edessä viikon ensimmäinen 26 tunnin työvuoro eikä treeneille jäänyt aikaa. Aamuviiden aamulenkkiä tärkeämpää oli saada hyvät yöunet ennen pitkää työpäivää/-iltaa/-yötä. Puuhaa riitti töissä klo 02 saakka, mutta sitten pääsin nukkumaan ja tuhistelin tyytyväisenä neljän tunnin unoset.

Keskiviikko olikin huikea urheilupäivä! Kiitos rauhallisen työvuoron ajelin töistä melkein suoraan kotisohvalle. Kotimatkalla koukkasin pikaisesti DHL:n toimiston kautta, josta hain Brisbanesta saakka matkanneen ihanan paketin täynnä uusia Lorna Janen treenivaatteita.

Olympialaisissa oli vuorossa sprinttiviestit. Suunnitelmani oli nukkua karsintojen ajan ja herätä reippaana finaaleihin. Väsymys ei kuitenkaan riittänyt päiväuniin, joten kukuin niin karsinnat kuin finaalinkin. Ja naisten hopeamitalin ja miesten voiton jälkeen huumaa riitti! Kiljuin, pompin ja tanssin – ihan itsekseni yksin kotona tietysti. Ohjelmassa olisi ollut vielä miesten jääkiekkomatsi Venäjää vastaan, mutta jotenkin sain raavittua itseni kahden tunnin unille kaikista viestiendorfiineista huolimatta. Klo 18 oli ihana herätä Twitter-viesteihin, jotka kertoivat jätkäjoukkueen edenneen voitokkaasti puolivälieriin. Mikä urheilupäivä!

Illalla oli edessä jokaviikkoinen maraklubin treeni Liikuntamyllyssä. 18 tuntia töitä, neljä tuntia unta, kolme tuntia töitä, kuusi tuntia olympiaheilumista ja kaksi tuntia unta olivat sekoittaneet tämän juoksijattaren pään ja kropan, joten olin aika hiljaista naista verryttelylenkillä. Treeni oli kuitenkin huipputärkeä: juoksutekniikan videointi. 

Tältähän se oma juoksu näyttää!

Videointi on ehdottomasti paras tapa oppia korjaamaan omat tekniikkavirheet. Oman hoippumisensa näkeminen ruudulla ensimmäistä kertaa on varsin traumatisoiva kokemus: Allyson Felixin tilalla radalla törttöileekin erehdyttävästi naapurin pyyleevää Irmaa muistuttava hahmo, jonka kädet heiluvat sinne tänne ja takapuoli viistää maata.

Filmitähtihetken jälkeen olikin varsinaisen koitoksen aika: urku auki 1000 metriä. Epäkiitollinen treeni epäsäännölliseen elämään – vasta viimeisellä kierroksella koneesta alkoi löytyä nelosvaihdetta parempaa vauhtia. Flunssan jälkimainingeissa keuhkot riekaleina saavuin maaliin ajassa 4:00 – tuota aikaa ei voi kuin parantaa...

Parannettavaa: ylävartalo kiertää liikaa!

Torstaina vedettiinkin vuorostaan töissä jalat hapoilla ja keuhkot riekaleina 26 tuntia. Yö tarjosi jälleen mukavasti neljä tuntia lampaiden laskemista, joten perjantaina päätin tehdä ex tempore –matkan vanhaan kotikaupunkiini Turkuun. Ja millainen reissu viikonloppulomasta kehkeytyikään!!!

Miksi Turkuun?

Olen ollut viimeiset kaksitoista vuotta melkoinen liikunta-addikti, ja matkan varrella minulla on ollut muutamia suosikkiohjaajia, joiden tunteja olen seurannut kuin hai laivaa. Muutin Helsinkiin vuonna 2008 ja sen jälkeen turkulaisten ohjaajien tunnit ovat olleet kortilla ja laskettavissa yhden käden sormin. Oli aika ottaa vahinko takaisin!

Perjantaina ajelin kauniissa auringonpaisteessa hennosti talvisen Itä-Uusimaan läpi saapuakseni täysin lumettomaan Varsinais-Suomeen. Maisemat olivat surrealistiset: hiihtolomaviikko eikä lumesta tietoakaan!

Suomi helmikuussa

Ehdin nautiskella parin tunnin iltapäiväunet Turun kattojen yllä Scandic Juliassa, josta suuntasin Triviumin SATS:iin. Perjantai-iltapäivän ohjelmassa oli Jari Karppisen Bodybalance ja liian kauan odotettu Danceaerobic-tunti. 

Tanssipäivän varustus

Jarin tunneilla kävin Nautiluksessa Turku-aikani viimeisillä vuosilla ja erityisesti olin kaivannut tanssitunteja! Tällä kertaa tanssituntia vähän pelkäsin: vähillä unilla ja pitkän tauon jälkeen epäilin omistavani hämähäkkimäisen armeijan oikeita jalkoja. Lämppärinä oli Madonnan upea ”Human Nature” ihanilla aksenteilla ja varsinainen treeni vedettiin pop-show-jazztyyliin. Kuin ihmeen kaupalla piruetitkin pyörivät oikeaan suuntaan!

Only You Can Make It Happen!

 SATS:lta suuntasin vanhoille kotikulmilleni ja Jokivarren Elixiaan. Jokivarsi on paikka, jossa liityin ensimmäistä kertaa Elixian jäseneksi tammikuussa 2002. Elixiassa opin spinningin, aerobicin, showtanssin ja stepaerobicin. Ensimmäisenä jäsenyysvuotena minusta tuli addikti, jolle mikään ei riittänyt. 20 tuntia treeniä viikossa – halusin lisää. Kymmenen tuntia spinningiä viikossa – lähdin vielä illalla pyöräilemään tuntien jälkeen Hirvensalon ympäri. Samaan aikaan rakastuin trance-musiikkiin: Armin van Buuren, Above & Beyond, Astral Projection, Yahel, Solarstone, Matt Darey, Orkidea... Omia fyysisiä rajoja rikkovat spinningin nousuosuudet ja vastatuulet yhdistettynä euforiseen kiksutranceen = FLOW. Addiktoiduin endorfiineihin. Ensimmäisen jäsenyysvuoden puoliksi asuin Elixiassa.

Kakkoskotini vuosina 2002-2003

Elixia Jokivarsi

Paluu Jokivarteen oli jopa vähän tunteikas. Spinningsali oli entisensä. Salit olivat saaneet uutta väriä pintaan. Pukuhuoneissa ei ollut mikään muuttunut ja kovan kulutuksen jäljet näkyivät. Alakerran sali oli käymässä ahtaaksi ja lattia oli kulunut ruvelle. Yläkerrassa sen sijaan oli aivan mahtava treenialue, josta löytyivät köydet, kahvakuulat, TRX:t, soutulaitteet ja Bosu-pallot. Vanha neuvotteluhuone oli muuttunut venyttelyalueeksi. Improvisoin kevyehkön lihaskuntotreenin kahvakuulalla, tangolla ja TRX:llä. 

Ihan huippu treenimesta!

Näitä selfieitä tuli otettua sooloreissulla...

Treenipäivän palauttelut alkoivat venyttelyllä ja jatkuivat Aqua Relaxin infrapunasaunassa. Väsyneenä mutta onnellisena raahustin hotellihuoneeni rauhaan, jossa oli ihanaa pupeltaa iltapaa sängyssä Sinkkuelämän vanhoja jaksoja katsellen.

Vanhan kotikaupungin kattojen yllä

Lauantaina heräsin täynnä uutta intoa. Edessä olisi paluu kahdentoista vuoden takaisiin treenifiiliksiin ja Pertsan tunneille. Apua! Iiiiikks! Ihanaa! Plur! Pertsa on ohjaaja, joka on opettanut minulle kaiken spinningistä aerobiciin ja kiskonut letistä showdance-tunneille, kun itse pontevasti epäilin omia tanssitaitojani. Pertsa istutti minut yksi kaunis ilta luurit korvissa tietokoneen eteen ja paukautti Oceanlabin Sky Falls Downin soimaan – Armin van Buurenin remiksaamana tietysti. Ilman Pertsaa minusta ei olisi ikinä tullut urheiluhullua bilehilettä, joka valmistumisensa jälkeen lentäisi Ibizalta Taiwaniin ja Amsterdamista Miamiin vain ja ainoastaan päästäkseen suosikki-DJ:nsä keikalle...

Saippuacenterissä

Eikä oikeastaan mikään ollut muuttunut 12 vuodessa. Jokivarsi ja Karibia olivat vaihtuneet omaan Fit 4 More –keskukseen, jossa olin heti kuin kotonani. Diskopallo katossa ja volat kaakossa – let’s get the party started! Powerspinning ja Rock-DVD-spinning olivat vain alkulämmittelyä iltapäivän varsinaiselle tajunnanräjäyttäjälle: Trance-DVD-spinning. Oceanlab, Markus Schulz, BBE, Armin – olin omassa pienessä treenitaivaassani. Sain vedettyä itseni jaksamisen äärirajoille ja vähän ylikin. Viimeisen kappaleen kiihdytyksistä minulla ei ole mitään muistikuvaa. Tätä fiilistä olin kaivannut liian pitkään! Olin onnellinen. Olin elementissäni. Flow. Endorfiinit. Tätä lisää, kiitos!

Minä, Pertsa & Armin :)

Jatkoin treenimaniassani vielä BodyPumpin. Edellisestä pumpista oli kulunut jo viitisen vuotta eikä minulla ollut painoista mitään käsitystä. Vedin vanhoilla painoilla ja totesin, että jalat jaksavat mutta kädet eivät. Jumppapupusta on tainnut oikeasti tulla juoksija.

Kolme tuntia spinningiä ja Body Pump - one happy lady!

Kevyen neljän tunnin setin jälkeen leijuin testaamaan Länsikeskuksen Elixian. Aqua Relax oli aivan huippumesta: löysin sieltä kylmävesialtaan! +8 asteista kylpyä ja kuumaa suihkua vuoron perään ja lopulta puolituntinen infrapunasaunassa. Heippa vaan, maitohapot! Eikä muuten ollut lihaskivuista tietoakaan seuraavina päivinä. Toimii! MOT. Elixiasta ajelin takaisin Saippuacenteriin höpöttelemään kuulumisia Pertsan kanssa. Venyttelyä ja trampoliinilla pomppimista puoleen yöhön saakka – kesäkuukautena olisimme todennäköisesti saaneet päähämme lähteä vielä purjehtimaan klo 02... Uni ei kuitenkaan tullut kuin vasta klo 04 aamuyöllä.

Vanhoilla kotikulmilla - Aurajoen rannalla

Sunnuntaina olikin aika pakata kasa likaisia treenivaatteita kassiin ja sanoa näkemiin. Ennen kotimatkaa ehdin sopia vielä treffit ystäväni Petran kanssa Jokivarteen, jossa chillailimme Fitness Fusion -tunnilla. 

Kaksi ex-turkkulaista

Kevättä ilmassa! Aurinko paistoi ja lämpömittari posotti +6 lämpöasteessa!

Kahden tunnin kotimatkasta huolimatta ratsastin sen verran korkeilla endorfiinityrskyillä, että lähdin vielä pimeyden laskeutuessa kahden tunnin juoksulenkille kotimaisemiin. Ohjelmassa kävi käsky pitää sykkeet alle 135:n, joten vauhdilla en tällä lenkillä päässyt brassailemaan.

Sunnuntai-illan onnellinen pitkis

Viikonlopun jälkeen olin kuin uudesti syntynyt. Asiat, jotka luulin jo aikapäiviä sitten kadottaneeni, olivatkin jälleen tänään, tässä ja nyt. Pystyin oikeasti ylittämään rajani ja viemään itseni täydelliseen flow-tilaan, jossa kaikki ylimääräinen katoaa ympäriltäni. Jäljelle jää vain liike ja musiikki. Tämän fiiliksen haluan löytää joku kaunis päivä vielä juoksustakin.

Ma Juoksu matolla 30' (4.2 km) + salitreeni 65' + venyttely 20'

Ti LEPO

Ke Maraklubin juoksutreenit: tekniikkavideoinnit + MK-tonni 80' (6.4 km) + venyttelyt 15'

To LEPO

Pe Bobybalance 55' +Dance 60' + salitreeni 70' + venyttelyt 20' + infrapunasauna 30'

La Powerspinning 70' + Rock-DVD-spinning 60' +Trance-DVD-spinning 60' + Body Pump 60' + Infrapunasauna jääkylvyillä 30'

Su Fitness Fusion 60' + illalla rauhallinen PK juoksu 120' (16 km)

Eihän tässä viikossa ollut oikeasti MITÄÄN järkeä, mutta joskus on vaan pidettävä hauskaa! 

Turku-trippailun vuoksi juoksukilometrejä vaatimattomasti 26.6 km *punastuu*

Juoksuflow’ta metsästäen,

Laura

ps. Onko teillä ollut omia suosikkiohjaajia, joiden tuntien väliinjäänti olisi ollut vähintää maailmaloppu?