Ylläkseltä Ibizalle - tervetuloa kuvamatkalle Endorfinistin vuoteen 2013!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Edellisessä postauksessa kävin läpi viime vuoden treenisaldoa. Kirjoittaessa tuli samalla käytyä läpi viime vuoden huippuhetkiä, joita viime vuodelle kertyi aivan huikea määrä! Vuoden aikana juoksin kolme puolimaratonia ja viisi kympin kisaa sekä Suomessa että ulkomailla. Sinivalkoiset siivet lennättivät minua Lappiin, Ruotsiin, Espanjaan, Hollantiin ja Yhdysvaltoihin, vaikka isommalle lomareissulle en ehtinytkään viime vuonna. Ihastelin muutamaa auringonnousua ja useaa auringonlaskua. Välillä myrskysi, silloin kun ukkosta ja hirmutuulia vähiten odotin. Muutama elämäniloa ja treenimotivaatiota koetteleva vastoinkäyminenkin mahtui vuoteeni. Tervetuloa kuvamatkalle Endorfinistin vuoteen 2013!

Jotta matkasta ei tulisi maratonin pituinen, jaoin postauksen kahteen puolimaraan (tammi-kesäkuu ja heinä-joulukuu). Kuvatkin sain taisteltua oikeankokoisiksi, joten ready-set-go!

Tammikuu

Tammikuu oli talvijuoksun aikaa. Valkoista maisemaa riitti ja nastalenkkareilla meno maittoi. Tammikuun puolivälissä kisasin ensimmäistä kertaa ihastuttavassa Egmondissa puolimaratonin aikaan 1:49:47. Jatkoin jo syksyllä alkaneessa Ilkka Järvimäen juoksukoulussa, ja opin treenaamaan maltillisesti ja monipuolisesti ja yksinkertaisella viikko-ohjelmalla juoksukunto kasvoi kohisten. Yhden tammikuisen viikonlopun vietin Viimsissä Dance-matkalla: tanssitunteja kertyi kolmessa päivässä kymmenen ja tanssin lisäksi joogasin, nautin päivittäisistä hieronnoista ja liikenevän vapaa-ajan istuin allasosastolla mansikkamargarita kädessä.

Helmikuu

Helmikuussa hyppäsin vihdoinkin suksille. Olin ostanut poikaystävälleni joululahjaksi viikonloppukurssin Suomen Ladun hiihtokouluun ja kävin itse kaksituntisen kurssin aikana hiihtelemässä Paloheinässä peltolenkin ja kisaseiskan yhdistelmää. Harrastin lapsena kilpahiihtoa, mutta aktiiviuran loppumisen jälkeen hiihto jäi aerobicin ja spinningin jalkoihin. Nyt juoksuharrastuksen myötä hiihto on vähitellen hiipinyt takaisin treeniohjelmaan. Juoksurintamalla jatkoin tasaisentappavaa peruskuntokautta eikä kuukauteen mahtunut kisojakaan. Hollannin kodin vierestä olisi löytynyt suositun talvijuoksukisan Midwinter Marathonin lähtöviiva, mutta huomasin tapahtuman kisakalenterissa vasta, kun ilmoittautuminen oli jo suljettu. Viikon kuluttua otan vahingon takaisin ja pääsen revittelemään 30 km kisan suosikkijuoksumaastoissani!

Hiihtohelmikuu ja marafiilistelyä Hollannissa

Maaliskuu

Maaliskuussa nautin aurinkoisista, kevättä lupailevista päivistä. Juoksulenkit pitenivät ja peruskuntoa kasvatin niin juosten kuin hiihtäen. Salin puolella tiukat rääkit jatkuivat. Maaliskuussa kiihdyttelin Hollannissa 12 km kisan Zandvoortissa. Rata oli hauska yhdistelmä autokisarataa (Zandvoortissa on joskus ajettu jopa F1-osakilpailuja!), pikkukaupungin katuja ja merenrantaa. Sää oli hyinen ankaran pohjoistuulen vuoksi, mutta kisa sujui letkeästi aikaan 58:39 pitkän maalisuoran kuluttavasta vastatuulesta huolimatta. Virallinen 12K ennätys! Saavutus ei ollut mahdottomuus: ennätys oli helppo saavuttaa, koska en ollut juossut matkaa aikaisemmin.

Expoilua ja kisailua Zandvoortissa

Huhtikuu

Huhtikuun alussa suuntasin ystäväni Kirsin kanssa Ylläkselle, jossa kulutimme Yllläksen latuja oikein urakalla. Kolmessa päivässä kilometrejä kertyi reippaanlaisesti 128 km – kiitos asiantuntevan reittisuunnittelijan ja loistavan hiihtokaverin! Suunnon sykemittarikaan ei jaksanut laskea palautusaikoja 119 tuntia pidemmälle...tulihan tämäkin testattua. Kuun alussa treenien tehot nousivat sekä juoksupoluilla että salilla. Huhtikuussa viimeinen kovempi treeni oli Länsiväyläjuoksu. Kiitos starttia edeltäneen tiukan treenijakson kympin jälkeen jaloistani loppuivat voimat totaalisesti. Sinnittelin reilun 17 km matkan aikaan 1:27:29. Menossa mukana olivat myös Helsinki City Run Street Teamin Karoliina ja Anna. Karoliinan superenergistä hyvänolonblogia ”Candy On The Run” pääset lukemään täältä:

Candy On The Run  

Hiihtoöverit Ylläksellä ja reipas maaliintulija Länsiväyläjuoksussa

Länsiväyläjuoksun jälkeen alkoi valmistautuminen Helsinki City Runille ja treenimäärät ja -tehot vähitellen laskivat viikko kerrallaan. Huhtikuun lopulle olin suunnitellut viikon lomamatkan Ibizalle – tarkoituksena oli nauttia viikko auringonpaisteesta ja kauniista saaresta off-season. Vastassa olikin äkäinen matalapaine ukkosineen ja hurjine tuulineen. Kärvistelimme kaksi päivää hotellilla ja sen jälkeen varasimme pakolennon Amsterdamiin. Hollannissa aurinkoa ja juhlamieltä riitti uuden kuninkaan virkaanastujaisten kunniaksi. Treeni-innossa oli pitelemistä, mutta HCR:ia edeltävät viikot oli otettava iisisti.

Myrskyisä Ibiza ja keväinen Hollanti

Toukokuu

Toukokuu oli kuukausista ristiriitaisin. Kuukauden kohokohta oli ehdottomasti kauden päätavoite Helsinki City Run! Valmistautuminen onnistui täydellisesti ja maaliviivan ylittäessä kello pysähtyi aikaan 1:45:18. Voi apua mikä aika! Harmi, että jälkeen päin selvisi, että olin selvittänyt upeaan aikaan vain 20.7 km... Upeaa kisapäivää juhlimme HCR Street Teamin kanssa Cantina Westissä ja myöhemmin bileet jatkuivat Helsinki City Night Runissa Kallessa. Lupaavasti alkanut juoksukausi tyssäsi juhlahumusta Meilahteen angiopöydälle, jossa hoidettiin vuosia elämää kiusannutta nilkan laskimoepämuodostumaa. Kahden viikon treenitauon jälkeen hyppäsin suoraan Naisten Kympille, jossa jaksoin rutistaa kympin pari sekuntia alle 50 minuutin.

HCR!!!

Kesäkuu

Kesäkuussa treeneihin tuli lisätauko. Operoitu nilkkani ei toipunut odotetusti eikä pitkien työpäivien jälkeen kävelykään tahtonut onnistua. Kivun ja turvotuksen takaa pohkeesta löytyikin pieni laskimotukos ja juoksutauko venyi ja paukkui. Sairasloman aikana jouduin improvisoimaan. Päätin olla vaipumatta itsesääliin ja sairaslomapäivien täytteeksi haaliin kalenteriin niin SUP-kurssia kuin rauhallista joogaakin. Tukisukat ja SUP-lauta olivat varmasti tyylipuhdas yhdistelmä... Kuukauden juoksutauon jälkeen pääsin vihdoinkin baanalle ja viikon ”treenaamisen” jälkeen Midsummer Runin kymppi kulki todella tuskaisesti aikaan 51:22. Töitä olisi tehtävä, että tossu nousisi. Huonosti sujunut kymppi palautti minut rytinällä todellisuuteen. Tein vaikean päätöksen ja päätin jättää kauden toisen päätavoitteen Helsinki City Marathonin juoksematta. Tiesin, että saisin itseni ehkä fyysisesti kuntoon, mutta korvien väli oli toinen juttu. Onneksi kesäkuussa onni suosi rohkeaa juoksijaa ja Midnight Runin leikkimielisessä Facebook-kisassa nappasin voiton! HCM:n sijasta merkkasin kalenteriin elokuun puoliväliin palkintomatkan Tukholman Midnattsloppetiin!

Kesäfiiliksiä!