Mitäs sitä tulikaan tehtyä - treenipäiväkirjapaljastuksia

Viime viikko oli unelma-aikaa treenien suhteen. Uuden vuoden juhlinnat tarjosivat ylimääräisen vapaapäivän keskellä viikkoa ja parin työpäivän jälkeen olikin jälleen viikonloppu! Tällaiseen viikkorytmiin voisin tottua. No prob. Nautin aamuista, jolloin herätyskello ei herättänyt kello kuusi eikä minun tarvinnut hortoilla unihiekat silmissä suihkun kautta autoon ja sieltä kehätielle ja pimeänsateiselle moottoritielle. Sen sijaan sain hurauttaa blenderillä aamusmoothiet ja nauttia aamukahvista ja Hesarista pitkän kaavan mukaan. Päivän päätyö oli päättää lähdenkö vielä juoksulenkin jälkeen salille tekemään ylävartalon lihaskuntotreenin vai lompsinko suoraan infrapunasaunaan venyttelemään. Sain keskittyä täysin rinnoin treenaamiseen! Ja tästä vapaudesta otinkin kaiken ilon irti viime viikolla.

Viikko alkoi lepopäivällä. Maanantain tiukkaan treenirutistukseen kuului kevyt venyttelysessio kotona Hawaii 5-0 –sarjan jaksoja katsellen ja lomasta haaveillen.

Tiistaina olikin aika vuoden viimeiselle treenille. Kotiin tultuani lueskelin Hesarin ja tankkasin teetä ja avokadolla päällystettyä kauraleipää. Lorvikatarri yritti kuiskia sulosanoja korvaani pehmeästä sohvasta ja jääkaapissa odottavasti kylmästä shampanjasta, mutta vihdoin iltakahdeksalta olin valmiina juoksutamineissa viikon kovimpaan treeniin. Edessä oli 50’ vauhtikestävyystreeni loppua kohden kiihdyttäen. Suuntasin ensin merenrantaan verryttelmään ja sieltä matka jatkui Meri-Rastilan ja Vuosaaren metsiin. Raketit paukkuivat ympärillä, kova tuuli tuiversi, loppumatkasta sade yltyi – ja oli aivan ihana juosta! Viimeiset kilometrit päästelin melkein kympin vauhtia 5.00/km väistyvän vuoden kunniaksi. Treenistä jäi hyvä fiilis, vaikka kotiin palatessa olin kuin uitettu koira. Kovat treenit olivat nyt takana ja olin valmis seuraavan viikon puolimaratonille.

Keskiviikkona oli aika palautella edellisten päivien kovemmista vauhtileikittely- ja vauhtikestävyystreeneistä. Iltapäivästä suuntasin Paloheinään, jossa jo muutama uuden vuoden lupauksia tehnyttä juoksijanalkua otti haparoivia askelia kohti terveempää elämää. Mukana oli tietysti ammattilenkkeilijöitä tuliterissä Goretexeissa ja tuli poluilla vastaan jopa yksi rullahiihtäjäkin. Talvea odotellessa... Paloheinän kisaseiska ei ole suunniteltu palauttavalle lenkille ja tiukat SM-tasoiset ylämäet kävelinkin kaikessa rauhassa. Siitä huolimatta olo oli hieman väsynyt ja sykkeet pomppivat 5-10 pykälää tavallista korkeammalla. Tulihan sitä dokattua keskiyöllä oikein lasillinen shampanjaa... Ja btw, ihan normikokoisesta shampanjalasista – ei siis mistään olutkolpakosta. Vapaapäivän kunniaksi suuntasin Paloheinästä vielä Salmisaaren Elixiaan, jossa tein ylävartalolle kevyehkön lihaskuntotreenin kahvakuulalla ja TRX:lla. Päivän kruunasi puolituntinen infrapunasaunassa. Ihan parasta!

Torstaina jatkoin edelleen palautteluteemalla ja töiden jälkeen suuntasin Sörnäisiin Step Up –tanssikoululle, jossa vuodenvaihteen lisäporkkanana järjestettiin kehonhuoltoguru Fatima Witickin syvävenyttelykurssi. Fatiman venyttelyt eivät ole mitään patjalla lekottelua mukavassa asennossa vaan tunnilla ärräpäät lentävät ja naamat punoittavat, kun lonkkia avataan minuuttienkestoisissa venytyksissä. Ja koska kyseessä oli kaksituntinen sessio tanssikoululla, mukana oli iso liuta advanced-versioita tutuista kidutus-...siis venyttelyliikkeistä. Lonkkien avaaminen on siitä mahtava projekti, ettei siinä tule koskaan valmiiksi. Kahden tunnin ähistelyn jälkeen olet edistynyt millimetrin sadasosan, mutta seuraavana aamuna heräät aivan yhtä jäykkänä kuin edellisenäkin päivänä. Todennäköisemmin pääsen kuuhun kuin saan lonkat auki. MOT.

Perjantaina oli pakollinen lepopäivä, koska työpäivä jatkui aamusta iltakymmeneen saakka ja kotiin ehdin vasta klo 23 jälkeen. Kiitos edellisen päivän supermegasyvävenyttelyn pakaralihakset olivat kauniisti sanottuna närkästyneet. Onneksi töissä oli kohtuullisen rauhallista ja lepopäivällä saattoi olla oikeasti palauttavia vaikutuksia. Joskus kiireisen työpäivän jälkeen huomaan, että veden juominen ja syöminen ovat unohtuneet täysin. Viimeistään tähän herään seuraavana yönä pohkeiden krampatessa nestevajeen vuoksi ja aamulla olo on kuin jyrän alle jääneellä. Lepopäivä? Not!

Lauantaina pääsinkin takaisin treenin makuun. Päivä alkoi juoksutreeneillä: rennot ylämäkivedot sujuivat melkein lennokkaasti edellisen päivän pitkästä työrupeamasta huolimatta. Sitten olikin kehonhuollon aika. Olin ilmoittautunut Step Upin alkeispilateskurssille, jossa sain viettää kaksi tuntia pilateshengitystä kertaillen ja lantion asentoja muistellen. Pilateksessa olen käynyt vuosia sitten, mutta tällä hetkellä pilatesta en valitettavasti ehdi harrastaa. Pilates on erittäin hyödyllinen myös juoksijalle, jos haluat parantaa kehonhallintaa ja erityisesti juoksuasentoa lantion osalta.

Pilateksen jälkeen suuntasin kevyelle lounaalle Hakaniemeen, jossa pääsin nautiskelemaan Silvopleen Aurinko-smoothiesta. En ollut Italiassa, joten herkuttelin cappuccinolla hyvillä mielin vielä iltapäivästäkin. Kevyen lounaan täydensin vielä Ruohonjuuressa, josta mukaan nappasin pari eväspatukkaa ja illaksi raakasuklaata. Valitettavasti herkullinen chilisuklaa oli loppunut, joten lohdutuspalkintona ostin kookoksenmakuista raakasuklaata.

Tankkauksen jälkeen kävelin takaisin Taiteiden talolle, jossa odotti toinen syvävenyttelykurssin osa. Ja voi taivas...Jälleen lonkat saivat kyytiä! Viimeisissä solmuasennoissa huomasin kuitenkin vuoden aikana tapahtuneen kehityksen ja pääsin venyttämään vasemman ulkoreiden sidepeitteiden jännittäjää oikein huolella. Vastaisku ITBS:lle - IT-jänne piteni ainakin sentin!

Osallistun tällä viikolla Hollanissa puolimaratonille, joten sunnuntaina pitkän lenkin sijasta harjoitushjelmaan oli merkitty tunnin juoksulenkki. Lisäkommentti: RAUHALLISESTI! Päivän laiskottelun jälkeen päätin hypätä autoon ja poikkeuksellisesti ajaa keskustaaan nauttimaan LUX Helsinki –tapahtuman taideteoksista. Jätin auton Olympiastadionin kupeeseen. Hesperian puisto oli kuin satumetsä lyhtyineen. Oopperatalon amfiteatterissa oli maaginen tunnelma. Kansallismuseolla pääsimme vierailemaan sisäpihalla, jonne normaalisti yleisöllä ei ole pääsyä. Ehdottomasti huikein tunnelma oli Hakasalmen huvilalla, jossa mystinen musiikki ja taianomaiset värit tarjosivat upean kokemuksen keskellä pimeintä talvea. Kiitos Mika Haaranen ja Unen ääret! Toiseen suosikkiini eli Agatha Ruiz de la Pradan Corazón teokseen olin ehtinyt jo rakastua edellisenä iltana Senaatintorilla. Kevyen taiteellisen alkuhölkkäilyn jälkeen suuntaisin Kluuvin kautta Kaisaniemeen ja sieltä HCR:n tuttuja reittejä pitkin takaisin Töölönlahdelle. Tunnin lenkin jälkeen sykemittari ilmoitti matkaksi vain 7.5 km, joten rauhallisesti mentiin!

Olo oli sen verran inspiroitunut sunnuntain taidepläjäyksestä, että stoppasin vielä Itiksen Elixiaan heilumaan kahvakuulan, TRX:n ja Bosun kanssa ja tein viikon toisen ylävartalotreenin hieman reippaamilla painoilla ja lyhyemmillä sarjoilla. Itikseen jos saisin vielä infrapunasaunan...

Treeniövereistä tällä viikolla palautellen,

Laura